tiistai 24. marraskuuta 2009

Post Script, 4810.45m

Tässä viimeisin tieto Mont Blancin korkeudesta 24.11.2009. http://www.chamonix.com/page.php?page=0&r=accueil&ling=en
______________________________________________________
Mont-Blanc

now measures 4810.45m

The Mont-Blanc has recently been meausured officially for the 5th time! The highest summit in Western Europe now measures 4 810.45m, effectively 45cm less than the previous given altitude. It would appear that the summit has also deviated by 26 metres towards Italy.
______________________________________________________

perjantai 29. toukokuuta 2009

Kuvia

Tässä muutamia kuvia reissulta:

Tavoite nähtynä Aiguille du Midiltä (3842). Eihän tuonne voi olla tuhatta metriä korkeuseroa, eihän! Helppoo... Keli oli täydellinen keskiviikkona, mutta viikon edetessä oli luvattu huonompaa, ukkosen mahdollisuutta iltapäivisin. Kiikaroimme reittiä Midiltä ja se näytti lumen puolesta olevan täydellisessä kunnossa. Ainoastaan reitin yläpuolella vaanivat jäätiköt ja serakit huolestuttivat. Väliasemalla tapaamamme pari saksalaista vahvistivat tilanteen. Vajaan viikon (erittäin lämpimän jakson) aikana tilanne ehti kyllä muuttua aika huomattavasti. Etenkin traverse Planilta Bossonsin jäätikölle oli aika pitkälti kivikkoa.

Into the light vai olisko "Into Thin Air". Midin tunnelin päässä odottaa valkeus. Kamat päälle ja harjanteelle mars!

Ensimmäiset askeleet korkeuksissa "turisti"alueiden ulkopuolella. Juu hääv biin vooorndd! Ei sitä, ei tätä, ei tuota...omalla vastuulla. Rentous kuvassa on näennäistä ;o)

Ensikertalaiset Midin harjanteella (myös minulle 1. kerta ilman kiinteitä köysiä). Pientä jännäilyä ilmassa ;o)

Cosmiquesin majan terassi. Kelit kohdillaan, tuulee 20 m/s ja lunta tulee. Yhtä juhlaa, kyllä oli kotijoukot olosuhteista kateellisia. Taustalla Mont Blanc :o)

Poubelle alhaalta. Tästä se lähtee. Siis mikä? No se selvisi vähitellen päästessämme ylemmäs. Kahdeksan tunnin "oikoreitti". Hyvä että vikaan hissiin ehdittiin.

Ari varmistaa Jania, joka kiipesi viimeisenä. Tässä kohtaa oli onneksi pultti.

Bloody mountains... Täysin ilman onnettomuuksia ei selvitty. Halailin kallioita siinä määrin intensiivisesti, että rystyset aukesivat.

Poubelle ylhäältä sillalta. Jani kiipeää viimeistä pätkää. Koko kurun kruksi on kallioinen osuus Janin alapuolella. Olisko viisi metriä pitkä noin 70-asteinen (?) pätkä. Ari liidasi koko matkan ja joutuikin turistien kameranruoaksi yhtenään. Ihmiset tiputtivat myös lunta ja jäätä niskaamme tältä samalta sillalta, josta kuva on otettu. Aika reilua. Aikamoinen intro mikstakiipeilyyn...

Jani pahimmassa kohdassa sekä maisemia...

Ari ja Jani tulivat hissillä Plan de l'Aiguillelle (2317). Ensin säädettiin kamoja, sitten matka jatkui kohti Muletsin majaa. Kamaa on!

"Hiihto"vaellusta Plan de l'Aiguillen (2317) ja Bossonsin jäätikön välisellä traversella. Pari kirosanaa pääsi itse kultakin...

Kivikossa rypemisen jälkeen vihdoin lumella/jäällä. Sukset jalkaan ja naatiskelemaan Bossonsin maisemista. Kuvassa kaikki tarpeellinen: Bossonsin jäätikkö, Mont Blanc, Bosses (kyttyrät, n.4500 m) Les Grands Mulets (kiviharjanteet oikealla "likaisemman" jäätikön takana, alemman päällä maja) sekä 2. päivän nousureittimme kohti Gouteria oikeassa yläkulmassa näkyvää harjannetta pitkin.

Bossonsin jäätiköllä. Hienoja serakkeja. Korkeutta noin 2600 m.

Ari La Jonctionissa. Mennessä polku oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Palatessa huomattavaa "rapautumista" ja reikiä polussa.

Tetsausta La Jonctionissa.

Les Grands Muletsin maja (3051). Nähtiin majalta pari aika isoa jäävyöryä Mont Blanc du Taculilla, pieni muistutus isojen vuorten vaaroista. Kuvassa myös suunnitelmista poikennut reittimme. Ensin tiukasti oikealle jäätikön yli, sen jälkeen tasaista mäkeä ylös kuvan keskellä näkyvien kallioiden taakse ja yläpuolelle, josta sukset repussa kiiveten valon ja varjon rajalla menevää harjannetta ylös kohti Dome du Gouteria.

Illallinen Muletsilla. Tyyli ja taso täytyy säilyttää hinnalla millä hyvänsä: viiniä pöytään isolla kannulla vaikka onkin lähtö vuorelle muutaman tunnin päästä...

Myös majan huussi oli arvoisemme. Hienot näkymät reiästä suoraan parikymmentä metriä alas jäätikölle.

Yöhiihtosuunnistusta. Oli uusi kuu ja vain tähdet valaisivat hieman. Jotenkuten näki ilman otsalamppua. Pari kertaa meinasimme jo erehtyä hieman reitistä. Seurauksena onneksi vain kymmennen metrin lasku oikealle polulle. Ei ketään muita liikenteessä.

Aamu sarastaa Aiguille du Midin takana, alhaalla Chamonix'n valot. Kyllä on hieno laji hetkittäin!! ;o)

Aurinko nousee vähitellen.

Ari nousee syvyyksistä... Taustalla Chamonix lähes kolme kilometriä alempana.

Loppusuora häämöttää. Kyllä se on hienon näköinen. Vielä noin 550 metriä vertikaalia, ne pahimmat. Jälkeenpäin voi todeta, etteivät ne olleet ollenkaan pahoja metrejä. Alempana tuntui nousu jotenkin tahmealta. Tässä vaiheessa taas epäilykset siitä, että lähdenkö vielä(yksin) huipulle, hälvenivät totaalisesti. Kun tämä näkymä avautui tuskaisen pitkän Dome du Gouterin nousun jälkeen, tuntuivat voimat ja motivaatio palautuvan. Tuli jopa mieleen, että otanko sukset mukaan ja lasken huipulta, mutta logistiset haasteet sekä turvallisuus ja ajan säästö ajoivat onneksi edelle. Nyt olisi ollut ainutlaatuisen hyvät olosuhteet laskea huipulta.

Bossesin harjannetta. Etualalla ylempi kyttyrä. Olosuhteet täydelliset: aurinko paistaa, lämmintä ja tuultakin vain nimeksi.

Aiguille du Midi (3842) vasemmalla, Mont Maudit (4465) oikealla. Taustalla Aiguille Verte (4122). Hienot oli näkymät. Kuva ehkä 200 m huipun alta. Tässä vaiheessa tuohon suuntaan oli vielä esteetön näkymä.

Kalkkiviivoilla. Vielä parikymmentä metriä nousua. Kylmät väreet. Jeeeeeeeeesssshhhh!

Huipulla!!! Taustalla (ilmeisesti?) vajaat nelitonnisia rajavuoria Aiguilles des Glaciers (3816) Tre la Tete (3930) jne.

Huipulla. Kuvassa Mont Blanc de Courmayeur 4748 m, josta lähtenyt pilvi peitti näkyvyyden kokonaan Midille päin. Myös Chamonix oli enimmäkseen pilven takana. Laskeutuessani takaisin Vallot'n majalle, jonka alapuolella Ari odotteli, koko huippu näytti verhoutuvan tuohon samaan pilveen.

Aiguille Verte (4122) ja taempana Aiguille d'Argentiere (3901) pilven läpi.

Tämän verran näkyi Chamonix'hin päin. Saamarin Mont Blanc de Courmayeur...

Huipulla. Kuvassa Vallot'n maja (4362), Dome du Gouter (4304) ja laakson pohja (Sallanches?) noin 4300 (?) metriä alempana.

Lasku sujui kahdella repulla, yhteensä noin 40 kg. Vielä hymyilyttää.

Tässä kohtaa hymy meinasi hyytyä, kun vastaan tuli koko mahdollisen laskureitin katkaiseva railo. Varmuuden vuoksi mentiin laidan kapeimmasta kohdasta köysivarmistuksella yli. Ensin minä suksilla, sitten kamat ja lopuksi Ari.

Tämä kuva samasta kohdasta, jossa railo katkaisi laskulinjan.

Mont Blanc (4810,90 m) ja Aiguille du Midi (3842); DONE!! Mutta mikä juttu nää peililasit ja sukkispipo oikein on???

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Jälkilöylyjä

Voidaan katsoa, että tavoite saavutettiin, kun yksi retkueen jäsenistä pääsi 4811 metriin. Tietysti hieman harmittaa, että itseltäni jäi vajaat 500 metriä puuttumaan. Aina voi spekuloida, olisinko päässyt huipulle hieman toisenlaisella valmistautumisella tai siinä tapauksessa, että olisimme kulkeneet alun perin suunniteltua kevyempää reittiä kautta emmmekä nousseet jyrkkää rinnettä Dome du Gouterin kautta.

Valmistautumisen olisi voinut ottaa vakavamminkin. Ajattelin etukäteen, että jos vain sää sallii ja ohueen ilmaan sopeutuu (nämä asiat tuntuivatkin olevan kunnossa), niin kyllä huipulle ajan kanssa pääsee, riittävän hitaalla askelella. Jossain vaiheessa askel kävi kuitenkin väistämättä niin lyhyeksi ja harvaksi, että mikään järkevä aika ei olisi riittänyt topille nousemiseen. Ennen sitä suklaapatukat ja vesi olisivat loppuneet ja lento olisi lähtenyt.

Aika pian mielessäni heräsi tietysti kysymys, yritänkö uudelleen, ja tämän kysymyksen myös moni muu on tänään ehtinyt esittää. Mahdollisesti ja aika todennäköisestikin joskus yritän, mutta luultavasti en suksilla kuljettavaa reittiä. Tai ainakin ensin pitäisi opetella liikkumaan suksilla kunnolla myös alamäkeen. Blancilta alas laskeminen reisilihakset hyytelönä raskaassa nuoskalumessa on hieman toista kuin tämän talven kaksi muuta laskettelupäivää Himoksella ja Vihdissä. Aiheesta pari sanaa myös Kain jutussa "Ohi on!" ja sen kommentissa.

Blancin nousu oli tietysti Chamonix'n matkan tärkein tavoite, mutta ei missään tapauksessa ainoa. Reissu kokonaisuutena oli mielestäni varsin onnistunut ja monia mielenkiintoisia kokemuksia kertyi, kuten Couloir des Poubelles'n kiipeäminen, jonka yhteydessä pääsi, vai pitäisikö sanoa "joutui", ensimmäistä kertaa itse käyttämään monia varmistustekniikoita. Hieman huvittavaa tässä oli se, että tarkoitus oli "oikaista" helpolta näyttävän rännin kautta ja samalla kokeilla jääruuveja ja joitakin muita välineitä vain harjoitusmielessä. Reitti osoittautui kuitenkin sellaiseksi, että kyseessä ei enää ollut ihan pelkkä treenaus. Onneksi kahdesta pahimmasta päästä olevasta kohdasta löytyi pultti kalliosta kuin tilauksesta, eikä tarvinnut miettiä, mihin ankkurin varmistamista varten voi tehdä.

Miinuspuolena todettakoon, että valitettavasti Le Choucas oli sesongin päätyttyä suljettu, emmekä siltä osin päässeet Krakauer'n Eiger Dreamsin tunnelmiin, kuten aiemmassa blogitekstissäni Chamonix hieman suunnittelin. Aina ei voi voittaa.

Project 4811 tulokset

Tuli tuossa tuossa mieleen, että muistin myös hypätä Blancin huipulla. Valitettavasti todisteita ei nyt ole kuvien muodossa, mutta uskoisin painopisteeni käyneen hetkellisesti 20 cm:n ylempänä, jolloin tavoite olisi osaltani vuoden 2007 mittauksen mittaustarkkuuden puitteissa saavutettu tai suurella todennäköisyydellä jopa ylitetty (olettaen siis, ettei vuoren korkeus ole vajaan kahden vuoden aikana pienentynyt). 4810.90, +/-10 cm antaisi lopulliseksi saavutetuksi korkeudeksi 20 cm:n hypyn ansiosta 4811,00 - 4811,20 metriä meren pinnan yläpuolella, joka ilmeisesti määritellään geoidista tai sitä approksimoivasta vertausellipsoidista.

Seuraavaksi "project -28, low point of my life", eli Euroopan alin kohta Kaspianmeren rannalla...? ;o)

tiistai 26. toukokuuta 2009

Ohi on!

Henkilökohtaisesti homma meni putkeen, mutta valitettavasti kaikilla ei. Vastoikäymiset alkoivat heti Muletsin majalta lähdettyämme. Lumi oli mennyt korpuksi ja sukset lipsuivat kovalla pinnalla sivuttain skinnatessa aika pahasti. Janin polven taipuminen aiheutti vanhan vamman myötä sen verran kipua, että Jani palasi majalle ja myöhemmin kopterilla alas lääkäriin.

Jatkoimme liukastelua Arin kanssa. Majan vartijat ohjasivat meidät serakki- ja railovaaran takia vaihtoehtoiselle reitille kohti Dome du Gouteria. Reitin (lisätään reitin nimi) myöhemmin) alku oli huomattavasti normaalia Muletsia jyrkempi, mikä vain lisäsi poikittaisskinnauksen määrää ja lipsuttelua, joka taas söi voimia kohtuuttomasti. Lisäksi jouduimme vaihtamaan jääraudat alle pitkän, skinnaukseen lian jyrkän, harjanteen ajaksi.

Päästyämme noin 4250 metriin Vallot'n alle alkoivat Arin voimat hieman ehtymään ja päätimme, että lähden yksin kohti huippua ja Ari kiipeää perässä Vallot'lle ja odottelee siellä tai kiipeää perässä mihin jaksaa. Lopulta Ari jäi hieman refugen alle keräämään voimia laskua varten. Epäilemättä hyvä päätös, kun ottaa huomioon, että oli kyseessä miehen ensimmäinen offarilasku. Kuka muu voi sanoa aloittaneensa off-piste -uransa Blancilta 4350 metristä?!?

Vallot'lta huipulle edetessä voimia olikin yllättävän paljon ja homma sujui noin tunnissa ja kymmenessä minuutissa parilla lyhyellä (valokuvaus)tauolla. Huipulla viisi minuuttia, pari kuvaa ja isolla vaihteella takaisin Vallot'lle. Laskeutuessa ehti huippu jo kerätä hieman pilveä ympärilleen, eli täydellinen ajoitus. Muutenkin sää todella suosi: aurinkoista, lämmintä ja vain hieman tuulta (vuoriston asteikolla).

Kuka sanoi, että Mont Blanc on ruuhkainen? Koko nousun aikana ei tavattu ketään, huipulla olin yksin, samoin laskun aikana emme tavanneet ketään. Pientä kummastusta aiheutti laskiessa koko mahdollisen laskureitin katkaissut valtava railo. Siitä taiteiltiin reunan kapeamman kohdan kautta köysivarmistuksella yli. Rytäkässä saatiin yksi sauva poikki, joka laitettiin takaisin laskukuntoon jeesusteipillä. Aikaa kuitenkin paloi sen verran, että Muletsin majan kohdalla vartija viittoili tulemaan majalle, koska emme ehtisi viimeiseen hissiin Midin väliasemalta. Todettiin vaan, että pakko yrittää, vaikka tulisi kävelyreissu 2317 metristä alas kylille, koska aikaisin seuraavana aamuna pitää lähteä kotia kohti. Lisäksi Arin paikoiltaan mennyt olkapää (vakiovaiva) hidasti etenemistä ja myöhästyimmekin hissistä.

Hieno lisä muuten niin kevyelle rupeamalle, sukset ja monot jo ennestään painavaan reppuun ja kohti auringonlaskua ja kylää samaa osittain lumen peittämää polkua, jota olin taapertanut ylös. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta ainakin tuli mentyä sekä ylös, että alas omin voimin. Parisataa korkeuserometriä ennen kylää tuli pimeää ja otsalamppua hapuiltiin toista kertaa samalla reissulla. Pimeän tullen tuntui kuin olisi taivalta tehty painajaisessa: kylä ei vain tuntunut lähestyvän ollenkaan. Vihdoin päästiin kylille ja ympyrä täyttyi. 42 tuntia aiemmin lähdin ylös pimeässä ja nyt oltiin taas kylillä, pimeässä. Kumpikin oli sen verran väsynyt, ettei pystynyt enää kävelemään suoraan ja Ari teki jopa lähempää tuttavuutta paikallisen asfaltin kanssa.

Lopulta oltiin kämpillä turvassa ja ilman pysyviä (lisä)vammoja. NOT the end, spekulointi ja jälkipyykin pesu jatkunee myös blogissa...

maanantai 25. toukokuuta 2009

4810,9 metriä

Täällä ollaan. Kahdessa päivässä kyliltä toppiin. Nyt kaljalle mars-mars!

Edit: 31 tuntia meni kirkolta toppiin. Lähtö 05:05 sunnuntaina, huipulla noin 12:05 maanantaina. Aktiivista kiipeämistä Chamonix (1035) - Plan (2317) 03h15, Plan - Mulets (3051) 4h30, Mulets - Vallot (4362) 9h00 ja Vallot - Mont Blanc 1h10. Alas yhteensä noin 11h ;o)

matka on pitkä...

Vasta noin 4200 metrissä. Vielä olis 600. Saas nähdä...