Tavoite nähtynä Aiguille du Midiltä (3842). Eihän tuonne voi olla tuhatta metriä korkeuseroa, eihän! Helppoo... Keli oli täydellinen keskiviikkona, mutta viikon edetessä oli luvattu huonompaa, ukkosen mahdollisuutta iltapäivisin. Kiikaroimme reittiä Midiltä ja se näytti lumen puolesta olevan täydellisessä kunnossa. Ainoastaan reitin yläpuolella vaanivat jäätiköt ja serakit huolestuttivat. Väliasemalla tapaamamme pari saksalaista vahvistivat tilanteen. Vajaan viikon (erittäin lämpimän jakson) aikana tilanne ehti kyllä muuttua aika huomattavasti. Etenkin traverse Planilta Bossonsin jäätikölle oli aika pitkälti kivikkoa. 
Into the light vai olisko "Into Thin Air". Midin tunnelin päässä odottaa valkeus. Kamat päälle ja harjanteelle mars! 
Ensimmäiset askeleet korkeuksissa "turisti"alueiden ulkopuolella. Juu hääv biin vooorndd! Ei sitä, ei tätä, ei tuota...omalla vastuulla. Rentous kuvassa on näennäistä ;o) 
Ensikertalaiset Midin harjanteella (myös minulle 1. kerta ilman kiinteitä köysiä). Pientä jännäilyä ilmassa ;o) 
Cosmiquesin majan terassi. Kelit kohdillaan, tuulee 20 m/s ja lunta tulee. Yhtä juhlaa, kyllä oli kotijoukot olosuhteista kateellisia. Taustalla Mont Blanc :o)
Poubelle alhaalta. Tästä se lähtee. Siis mikä? No se selvisi vähitellen päästessämme ylemmäs. Kahdeksan tunnin "oikoreitti". Hyvä että vikaan hissiin ehdittiin. 
Ari varmistaa Jania, joka kiipesi viimeisenä. Tässä kohtaa oli onneksi pultti. 
Bloody mountains... Täysin ilman onnettomuuksia ei selvitty. Halailin kallioita siinä määrin intensiivisesti, että rystyset aukesivat. 
Poubelle ylhäältä sillalta. Jani kiipeää viimeistä pätkää. Koko kurun kruksi on kallioinen osuus Janin alapuolella. Olisko viisi metriä pitkä noin 70-asteinen (?) pätkä. Ari liidasi koko matkan ja joutuikin turistien kameranruoaksi yhtenään. Ihmiset tiputtivat myös lunta ja jäätä niskaamme tältä samalta sillalta, josta kuva on otettu. Aika reilua. Aikamoinen intro mikstakiipeilyyn... 
Ari ja Jani tulivat hissillä Plan de l'Aiguillelle (2317). Ensin säädettiin kamoja, sitten matka jatkui kohti Muletsin majaa. Kamaa on! 
"Hiihto"vaellusta Plan de l'Aiguillen (2317) ja Bossonsin jäätikön välisellä traversella. Pari kirosanaa pääsi itse kultakin... 
Kivikossa rypemisen jälkeen vihdoin lumella/jäällä. Sukset jalkaan ja naatiskelemaan Bossonsin maisemista. Kuvassa kaikki tarpeellinen: Bossonsin jäätikkö, Mont Blanc, Bosses (kyttyrät, n.4500 m) Les Grands Mulets (kiviharjanteet oikealla "likaisemman" jäätikön takana, alemman päällä maja) sekä 2. päivän nousureittimme kohti Gouteria oikeassa yläkulmassa näkyvää harjannetta pitkin.
Bossonsin jäätiköllä. Hienoja serakkeja. Korkeutta noin 2600 m. 
Ari La Jonctionissa. Mennessä polku oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Palatessa huomattavaa "rapautumista" ja reikiä polussa. 
Tetsausta La Jonctionissa. 
Les Grands Muletsin maja (3051). Nähtiin majalta pari aika isoa jäävyöryä Mont Blanc du Taculilla, pieni muistutus isojen vuorten vaaroista. Kuvassa myös suunnitelmista poikennut reittimme. Ensin tiukasti oikealle jäätikön yli, sen jälkeen tasaista mäkeä ylös kuvan keskellä näkyvien kallioiden taakse ja yläpuolelle, josta sukset repussa kiiveten valon ja varjon rajalla menevää harjannetta ylös kohti Dome du Gouteria.
Illallinen Muletsilla. Tyyli ja taso täytyy säilyttää hinnalla millä hyvänsä: viiniä pöytään isolla kannulla vaikka onkin lähtö vuorelle muutaman tunnin päästä... 
Myös majan huussi oli arvoisemme. Hienot näkymät reiästä suoraan parikymmentä metriä alas jäätikölle.
Yöhiihtosuunnistusta. Oli uusi kuu ja vain tähdet valaisivat hieman. Jotenkuten näki ilman otsalamppua. Pari kertaa meinasimme jo erehtyä hieman reitistä. Seurauksena onneksi vain kymmennen metrin lasku oikealle polulle. Ei ketään muita liikenteessä. 
Aamu sarastaa Aiguille du Midin takana, alhaalla Chamonix'n valot. Kyllä on hieno laji hetkittäin!! ;o) 
Aurinko nousee vähitellen. 
Ari nousee syvyyksistä... Taustalla Chamonix lähes kolme kilometriä alempana. 
Loppusuora häämöttää. Kyllä se on hienon näköinen. Vielä noin 550 metriä vertikaalia, ne pahimmat. Jälkeenpäin voi todeta, etteivät ne olleet ollenkaan pahoja metrejä. Alempana tuntui nousu jotenkin tahmealta. Tässä vaiheessa taas epäilykset siitä, että lähdenkö vielä(yksin) huipulle, hälvenivät totaalisesti. Kun tämä näkymä avautui tuskaisen pitkän Dome du Gouterin nousun jälkeen, tuntuivat voimat ja motivaatio palautuvan. Tuli jopa mieleen, että otanko sukset mukaan ja lasken huipulta, mutta logistiset haasteet sekä turvallisuus ja ajan säästö ajoivat onneksi edelle. Nyt olisi ollut ainutlaatuisen hyvät olosuhteet laskea huipulta. 
Bossesin harjannetta. Etualalla ylempi kyttyrä. Olosuhteet täydelliset: aurinko paistaa, lämmintä ja tuultakin vain nimeksi. 
Aiguille du Midi (3842) vasemmalla, Mont Maudit (4465) oikealla. Taustalla Aiguille Verte (4122). Hienot oli näkymät. Kuva ehkä 200 m huipun alta. Tässä vaiheessa tuohon suuntaan oli vielä esteetön näkymä. 
Kalkkiviivoilla. Vielä parikymmentä metriä nousua. Kylmät väreet. Jeeeeeeeeesssshhhh! 
Huipulla!!! Taustalla (ilmeisesti?) vajaat nelitonnisia rajavuoria Aiguilles des Glaciers (3816) Tre la Tete (3930) jne. 
Huipulla. Kuvassa Mont Blanc de Courmayeur 4748 m, josta lähtenyt pilvi peitti näkyvyyden kokonaan Midille päin. Myös Chamonix oli enimmäkseen pilven takana. Laskeutuessani takaisin Vallot'n majalle, jonka alapuolella Ari odotteli, koko huippu näytti verhoutuvan tuohon samaan pilveen. 
Aiguille Verte (4122) ja taempana Aiguille d'Argentiere (3901) pilven läpi. 
Tämän verran näkyi Chamonix'hin päin. Saamarin Mont Blanc de Courmayeur... 
Huipulla. Kuvassa Vallot'n maja (4362), Dome du Gouter (4304) ja laakson pohja (Sallanches?) noin 4300 (?) metriä alempana. 
Lasku sujui kahdella repulla, yhteensä noin 40 kg. Vielä hymyilyttää. 
Tässä kohtaa hymy meinasi hyytyä, kun vastaan tuli koko mahdollisen laskureitin katkaiseva railo. Varmuuden vuoksi mentiin laidan kapeimmasta kohdasta köysivarmistuksella yli. Ensin minä suksilla, sitten kamat ja lopuksi Ari. 
Tämä kuva samasta kohdasta, jossa railo katkaisi laskulinjan. 
Mont Blanc (4810,90 m) ja Aiguille du Midi (3842); DONE!! Mutta mikä juttu nää peililasit ja sukkispipo oikein on???
Päästyämme noin 4250 metriin Vallot'n alle alkoivat Arin voimat hieman ehtymään ja päätimme, että lähden yksin kohti huippua ja Ari kiipeää perässä Vallot'lle ja odottelee siellä tai kiipeää perässä mihin jaksaa. Lopulta Ari jäi hieman refugen alle keräämään voimia laskua varten. Epäilemättä hyvä päätös, kun ottaa huomioon, että oli kyseessä miehen ensimmäinen offarilasku. Kuka muu voi sanoa aloittaneensa off-piste -uransa Blancilta 4350 metristä?!?
Vallot'lta huipulle edetessä voimia olikin yllättävän paljon ja homma sujui noin tunnissa ja kymmenessä minuutissa parilla lyhyellä (valokuvaus)tauolla. Huipulla viisi minuuttia, pari kuvaa ja isolla vaihteella takaisin Vallot'lle. Laskeutuessa ehti huippu jo kerätä hieman pilveä ympärilleen, eli täydellinen ajoitus. Muutenkin sää todella suosi: aurinkoista, lämmintä ja vain hieman tuulta (vuoriston asteikolla).
Kuka sanoi, että Mont Blanc on ruuhkainen? Koko nousun aikana ei tavattu ketään, huipulla olin yksin, samoin laskun aikana emme tavanneet ketään. Pientä kummastusta aiheutti laskiessa koko mahdollisen laskureitin katkaissut valtava railo. Siitä taiteiltiin reunan kapeamman kohdan kautta köysivarmistuksella yli. Rytäkässä saatiin yksi sauva poikki, joka laitettiin takaisin laskukuntoon jeesusteipillä. Aikaa kuitenkin paloi sen verran, että Muletsin majan kohdalla vartija viittoili tulemaan majalle, koska emme ehtisi viimeiseen hissiin Midin väliasemalta. Todettiin vaan, että pakko yrittää, vaikka tulisi kävelyreissu 2317 metristä alas kylille, koska aikaisin seuraavana aamuna pitää lähteä kotia kohti. Lisäksi Arin paikoiltaan mennyt olkapää (vakiovaiva) hidasti etenemistä ja myöhästyimmekin hissistä.
Hieno lisä muuten niin kevyelle rupeamalle, sukset ja monot jo ennestään painavaan reppuun ja kohti auringonlaskua ja kylää samaa osittain lumen peittämää polkua, jota olin taapertanut ylös. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta ainakin tuli mentyä sekä ylös, että alas omin voimin. Parisataa korkeuserometriä ennen kylää tuli pimeää ja otsalamppua hapuiltiin toista kertaa samalla reissulla. Pimeän tullen tuntui kuin olisi taivalta tehty painajaisessa: kylä ei vain tuntunut lähestyvän ollenkaan. Vihdoin päästiin kylille ja ympyrä täyttyi. 42 tuntia aiemmin lähdin ylös pimeässä ja nyt oltiin taas kylillä, pimeässä. Kumpikin oli sen verran väsynyt, ettei pystynyt enää kävelemään suoraan ja Ari teki jopa lähempää tuttavuutta paikallisen asfaltin kanssa.
Lopulta oltiin kämpillä turvassa ja ilman pysyviä (lisä)vammoja. NOT the end, spekulointi ja jälkipyykin pesu jatkunee myös blogissa...
-740941.jpg)
Jonctionista päästiin aika helpolla läpi mutta yksi hieman arveluttava kohta käveltiin (Italialaisista mallia ottaen ilman köyttä huolettomasti vihellellen. ks kuva). Pahasti ei edes pelottanut, vaikka aika epämääräisten lumi- ja jääsiltojen yli mentiinkin. Nyt ollaan siis majalla turvassa.
Yli 2000 metriä nousua tuntuu hieman jaloissa, mutta ei pahasti. Luottavaisin mielin lähdetään siis huomenna jatkamaan, varsinkin kun majan vartian mukaan on luvattu hyvää säätä. Aurinko kylläkin meni juuri majalle päästyämme Blancin päälle muodostuneeseen pilveen. Lännessä on täysin sininen taivas, toivottavasti huomisen keli tulee sieltä.
-757127.jpg)
Nyt vaan odotellaan, että Ari ja Jani päräyttävät paikalle hissillä, pientä varustesäätöä ja lähdetään hiljaksiin Les Grands Muletsia kohden. Maja (3051 m) on oikeanpuoleisen suksen kärjen kohdilla kallioharjanteen päällä. Nousua siis vähän reilut 700 metriä ja arvioitu aika 3-4 tuntia.
-766199.jpg)
Ekat lumet alkaa tulla vastaan. Pitäisköhän kuitenkin laskea kylille asti palatessa... ;o)
Intensiivinen keskittyminen ja paneutuminen sekä jatkuva yhteydenpito tuntuu vievän tehokkaasti ajantajun. Urbaalilegendan mukaan jo(i)llekin on näin tapahtunut myös työ/toimisto-olosuhteissä, mutta suosittelen tunteen aitouden varmistamiseksi kokeilemaan vuoria. Toimii!
-705644.jpg)
-731347.jpg)
Otan syyt niskoilleni noista kuuluisista sanoista:"No eihän toi pahalta näytä, siitä voi laskeakin." Irtonainen lumi, kunnon varmistuspaikkojen puute/harvuus ja liian vähäinen määrä varmistuskamoja teki hommasta hieman oletettua haastavampaa ja niinpä noin 150 korkeuserometrin (yksi Himos) nousuun meni tunnin tai parin sijasta kokonainen (sopimuksenmukainen) työpäivä. Positiivista oli se, ettei kukaan ainakaan myöntänyt korkeuden vaikuttaneen suoritukseen. Samassa ajassa pitäisi nousta 1800 metriä Muletsin majalta Mont Blancin huipulle vielä ohuemmassa ilmassa. No kysymys ei ollutkaan kunnosta, vaan turvallisuudesta ja harjoittelusta.
Palatakseni kommentteihin; voi tietenkin olla, että olemme syöneet turhan paksusti ja nauttineet elämästä hieman enemän, sillä Cosmiquesin majalla kilpailimme Arin kanssa tasaveroisesti lihavimman (korkeimman painoindeksin omaavan) henkilön tittelistä ja muutenkin näissä hommissa harvoin tulee vastaan "rotevampia" ihmisiä.
Tänään sattui useampiakin "kiipeilyonnettomuuksia". Ensin Ari onnistui saamaan koipeensa verta vuotavan haavan jääraudoilla (tasamaalla tosin, joten kiipeilyonnettomuudesta puhuminen on kyseenalaistettavissa). Sitten minä sain kallioita halatessani kummankin käden rystyset auki. Arilla ja Janilla tunnottomuutta/nipistelyä sormissa, eli lieviä paleltumia. Ja kaikilla kolmella oli lisäksi ihon arkuutta polvien alueella nojailtuamme pitkittyneitä jaksoja lumihankeen kuorihousuissa, eli lieviä paleltumia.
Lienemme siis akklimatisoituneet ja karaisseet itseämme (syömisen ja "ryyppämisen" ym. muiden paheiden lisäksi) riittämiin varsinaista koitosta varten.
Lenkki oli muuten hyvä, mutta rengasrikkoja oli harvinaisen paljon. Innostuimme ilmeisesti laskemaan liian kovaa.
Nyt siis totutellaan heikkoon happeen täällä korkeuksissa, sanotaanko vaikka 4500 metrissä: toisin sanoen Cosmiques'n korkeus 3613 m + viinin ja siiderin vaikutus. Akklimatisaatio etenee omalta osaltani paljon paremmin kuin Midin hississä eilen, sillä nyt tuntuu suunnilleen samalta kuin merenpinnan tasolla, hengitys on vain hieman tiheämpi. Ei valittamista. Toivottavasti kotiväkikin jaksaa...
-742487.jpg)
-713964.jpg)
Snellistä ilmoittivat, että vuokrasukset ja -monot järjestyvän eli ollaan edelleen Muletsin reitille menossa. Sääennuste lupaa edelleen hieman epävakaata sunnuntaille. Tällä hetkellä puhaltaa aika reippaasti, ehkä 20 m/s ja paksua pilveä 4400 metrin paikkeilla.
Ohut ilma ei ainakaan nyt 3600 metrissä tunnu haittaavan, katsotaan tuleeko jotain oireita yön aikana.
Ja katkeilevan ajatuksenvirran alkupäässä tais olla kaukaisena peikkona työnteko, joka jostain mielen syövereistä nousi häiritsemään lomailua. Se ainakin häviää ensimmäisen "jännän" tai hienon paikan tullen. Ja tämän oivallisen aasinsillan kautta päästäänkin suoraan jännäilyyn, joka tuntuu selvästi vähenevän vähälläkin treenillä ja tutustumisella/luottamuksen lisääntymisellä valtavaan varustemäärään. Näillä voisi lentää kuuhun. Reppu täyttyy kamoista joita ei todennäköisesti ja toivottavasti tarvita, eli varmuusvälineistä (valmistaja ei ole RFSU vaan Petzl, Simond, Black Diamond jne.).
Tulipas (jopa allekirjoittaneen standardein) kirjoitettua sekava läppä keskellä yötä.
Huimaus meni kuitenkin nopeasti ohi: ilmeisesti syynä oli vain liian nopea nousu. Tuntikausien oleskelu Midillä 3600-3800 metrissä, sisältäen melko rasittavaakin kiipeämistä harjanteella, ei aiheuttanut ongelmia. Toki hengitys oli tavallista nopeampaa ja vettä piti juoda normaalia enemmän, mutta se kuuluu asiaan. Totesin, että pääsen sittenkin yrittämään Blancin huiputusta, mitä reittiä se nyt sitten tapahtuukin.
Kiipeily Midin harjanteella sai taas ymmärtämään aiempaa paremmin, mikä saa ihmiset hankkiutumaan moisiin paikkoihin. Sitä on vaikea selittää, jokainen kokeilkoon itse. Se on kaiken vaivan ja luottokortin vingutuksen arvoista.
Jep, luottokorttia on vingutettu. Retkikuntamme kiipeilyvarustekokoelma on kasvanut ikään kuin varkain. Totesimme, että jos emme Kain mainitsemien suksiongelmien takia pääse Grands Mulletsin reitille, ei hieman vaativamman ns. kolmen Mt.Blancin reitin nousu kaadu ainakaan varusteiden puuttumiseen.
--- Sent with Always-On Mail 7 - the new generation of mobile messaging
-770142.jpg)
-791422.jpg)