Kuvia

Tässä muutamia kuvia reissulta:

Tavoite nähtynä Aiguille du Midiltä (3842). Eihän tuonne voi olla tuhatta metriä korkeuseroa, eihän! Helppoo... Keli oli täydellinen keskiviikkona, mutta viikon edetessä oli luvattu huonompaa, ukkosen mahdollisuutta iltapäivisin. Kiikaroimme reittiä Midiltä ja se näytti lumen puolesta olevan täydellisessä kunnossa. Ainoastaan reitin yläpuolella vaanivat jäätiköt ja serakit huolestuttivat. Väliasemalla tapaamamme pari saksalaista vahvistivat tilanteen. Vajaan viikon (erittäin lämpimän jakson) aikana tilanne ehti kyllä muuttua aika huomattavasti. Etenkin traverse Planilta Bossonsin jäätikölle oli aika pitkälti kivikkoa.

Into the light vai olisko "Into Thin Air". Midin tunnelin päässä odottaa valkeus. Kamat päälle ja harjanteelle mars!

Ensimmäiset askeleet korkeuksissa "turisti"alueiden ulkopuolella. Juu hääv biin vooorndd! Ei sitä, ei tätä, ei tuota...omalla vastuulla. Rentous kuvassa on näennäistä ;o)

Ensikertalaiset Midin harjanteella (myös minulle 1. kerta ilman kiinteitä köysiä). Pientä jännäilyä ilmassa ;o)

Cosmiquesin majan terassi. Kelit kohdillaan, tuulee 20 m/s ja lunta tulee. Yhtä juhlaa, kyllä oli kotijoukot olosuhteista kateellisia. Taustalla Mont Blanc :o)

Poubelle alhaalta. Tästä se lähtee. Siis mikä? No se selvisi vähitellen päästessämme ylemmäs. Kahdeksan tunnin "oikoreitti". Hyvä että vikaan hissiin ehdittiin.

Ari varmistaa Jania, joka kiipesi viimeisenä. Tässä kohtaa oli onneksi pultti.

Bloody mountains... Täysin ilman onnettomuuksia ei selvitty. Halailin kallioita siinä määrin intensiivisesti, että rystyset aukesivat.

Poubelle ylhäältä sillalta. Jani kiipeää viimeistä pätkää. Koko kurun kruksi on kallioinen osuus Janin alapuolella. Olisko viisi metriä pitkä noin 70-asteinen (?) pätkä. Ari liidasi koko matkan ja joutuikin turistien kameranruoaksi yhtenään. Ihmiset tiputtivat myös lunta ja jäätä niskaamme tältä samalta sillalta, josta kuva on otettu. Aika reilua. Aikamoinen intro mikstakiipeilyyn...

Jani pahimmassa kohdassa sekä maisemia...

Ari ja Jani tulivat hissillä Plan de l'Aiguillelle (2317). Ensin säädettiin kamoja, sitten matka jatkui kohti Muletsin majaa. Kamaa on!

"Hiihto"vaellusta Plan de l'Aiguillen (2317) ja Bossonsin jäätikön välisellä traversella. Pari kirosanaa pääsi itse kultakin...

Kivikossa rypemisen jälkeen vihdoin lumella/jäällä. Sukset jalkaan ja naatiskelemaan Bossonsin maisemista. Kuvassa kaikki tarpeellinen: Bossonsin jäätikkö, Mont Blanc, Bosses (kyttyrät, n.4500 m) Les Grands Mulets (kiviharjanteet oikealla "likaisemman" jäätikön takana, alemman päällä maja) sekä 2. päivän nousureittimme kohti Gouteria oikeassa yläkulmassa näkyvää harjannetta pitkin.

Bossonsin jäätiköllä. Hienoja serakkeja. Korkeutta noin 2600 m.

Ari La Jonctionissa. Mennessä polku oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Palatessa huomattavaa "rapautumista" ja reikiä polussa.

Tetsausta La Jonctionissa.

Les Grands Muletsin maja (3051). Nähtiin majalta pari aika isoa jäävyöryä Mont Blanc du Taculilla, pieni muistutus isojen vuorten vaaroista. Kuvassa myös suunnitelmista poikennut reittimme. Ensin tiukasti oikealle jäätikön yli, sen jälkeen tasaista mäkeä ylös kuvan keskellä näkyvien kallioiden taakse ja yläpuolelle, josta sukset repussa kiiveten valon ja varjon rajalla menevää harjannetta ylös kohti Dome du Gouteria.

Illallinen Muletsilla. Tyyli ja taso täytyy säilyttää hinnalla millä hyvänsä: viiniä pöytään isolla kannulla vaikka onkin lähtö vuorelle muutaman tunnin päästä...

Myös majan huussi oli arvoisemme. Hienot näkymät reiästä suoraan parikymmentä metriä alas jäätikölle.

Yöhiihtosuunnistusta. Oli uusi kuu ja vain tähdet valaisivat hieman. Jotenkuten näki ilman otsalamppua. Pari kertaa meinasimme jo erehtyä hieman reitistä. Seurauksena onneksi vain kymmennen metrin lasku oikealle polulle. Ei ketään muita liikenteessä.

Aamu sarastaa Aiguille du Midin takana, alhaalla Chamonix'n valot. Kyllä on hieno laji hetkittäin!! ;o)

Aurinko nousee vähitellen.

Ari nousee syvyyksistä... Taustalla Chamonix lähes kolme kilometriä alempana.

Loppusuora häämöttää. Kyllä se on hienon näköinen. Vielä noin 550 metriä vertikaalia, ne pahimmat. Jälkeenpäin voi todeta, etteivät ne olleet ollenkaan pahoja metrejä. Alempana tuntui nousu jotenkin tahmealta. Tässä vaiheessa taas epäilykset siitä, että lähdenkö vielä(yksin) huipulle, hälvenivät totaalisesti. Kun tämä näkymä avautui tuskaisen pitkän Dome du Gouterin nousun jälkeen, tuntuivat voimat ja motivaatio palautuvan. Tuli jopa mieleen, että otanko sukset mukaan ja lasken huipulta, mutta logistiset haasteet sekä turvallisuus ja ajan säästö ajoivat onneksi edelle. Nyt olisi ollut ainutlaatuisen hyvät olosuhteet laskea huipulta.

Bossesin harjannetta. Etualalla ylempi kyttyrä. Olosuhteet täydelliset: aurinko paistaa, lämmintä ja tuultakin vain nimeksi.

Aiguille du Midi (3842) vasemmalla, Mont Maudit (4465) oikealla. Taustalla Aiguille Verte (4122). Hienot oli näkymät. Kuva ehkä 200 m huipun alta. Tässä vaiheessa tuohon suuntaan oli vielä esteetön näkymä.

Kalkkiviivoilla. Vielä parikymmentä metriä nousua. Kylmät väreet. Jeeeeeeeeesssshhhh!

Huipulla!!! Taustalla (ilmeisesti?) vajaat nelitonnisia rajavuoria Aiguilles des Glaciers (3816) Tre la Tete (3930) jne.

Huipulla. Kuvassa Mont Blanc de Courmayeur 4748 m, josta lähtenyt pilvi peitti näkyvyyden kokonaan Midille päin. Myös Chamonix oli enimmäkseen pilven takana. Laskeutuessani takaisin Vallot'n majalle, jonka alapuolella Ari odotteli, koko huippu näytti verhoutuvan tuohon samaan pilveen.

Aiguille Verte (4122) ja taempana Aiguille d'Argentiere (3901) pilven läpi.

Tämän verran näkyi Chamonix'hin päin. Saamarin Mont Blanc de Courmayeur...

Huipulla. Kuvassa Vallot'n maja (4362), Dome du Gouter (4304) ja laakson pohja (Sallanches?) noin 4300 (?) metriä alempana.

Lasku sujui kahdella repulla, yhteensä noin 40 kg. Vielä hymyilyttää.

Tässä kohtaa hymy meinasi hyytyä, kun vastaan tuli koko mahdollisen laskureitin katkaiseva railo. Varmuuden vuoksi mentiin laidan kapeimmasta kohdasta köysivarmistuksella yli. Ensin minä suksilla, sitten kamat ja lopuksi Ari.

Tämä kuva samasta kohdasta, jossa railo katkaisi laskulinjan.

Mont Blanc (4810,90 m) ja Aiguille du Midi (3842); DONE!! Mutta mikä juttu nää peililasit ja sukkispipo oikein on???