Chamonix

Mont Blanc, ja Alpit yleensäkin, on kaltaiselleni mukavuudenhaluiselle ihmiselle sopiva kiipeilykohde. Viiden tähden palvelut ovat tarjolla laaksossa vuoren juurella. "Perusleirimme" on tasokas hotellihuoneisto, johon sisältyy uima-altaan ja saunaosaston käyttömahdollisuus. Luulen, että tätä osaa arvostaa viimeistään siinä vaiheessa, kun on laskeutunut vuorelta alas. Eikä sitäkään paikkaa, jossa nukumme (jos jännitykselta saa nukuttua) ainoan yömme vuorella, voine pitää minään karuna vuoristomajana, sillä paikalla on ranskalainen - näin olettaisin! - kokki tekemässä lämpimät ruoat ja aamiaiset, ja tarjolla on viiniäkin, joka tosin lienee syytä jättää väliin ainakin aamiaisella.

Tietoni Chamonix'n kylästä perustuvat toistaiseksi lähinnä Jon Krakauer’n kirjaan Eiger Dreams, joka sivumennen sanoen on lainassa Kaitsulta ja jonka viimeinen palautuspäivä taitaa olla mennyt ohi jo aikoja sitten. En tiedä, paljonko olen velkaa myöhästymismaksuja.

Krakauer’n teos koostuu esseemäisistä tositarinoista, joissa kuvataan erilaisia kiipeilyn muotoja ja niiden harrastuspaikkoja eri puolilla maailmaa. Yksi suosikkikertomuksistani on Gill. Se kertoo boulderoinnin isänä pidetystä John Gillista, joka on myös matematiikan professori. Gill näkee boulderoinnin ongelmat (tällä nimellä boulderreittejä yleisesti kutsutaan) hyvin samantapaisina kuin matemaattiset probleemat ja kertoo tavanneensa useita muitakin kiipeilijöitä, jotka ovat myös matematiikan tutkijoita. Gill toteaa: "Impossible-looking mathematical proofs are solved by quantum jumps of intuition, and the same thing is true in bouldering."

Boulderointi on kiipeilyn lajeista tavallaan kauimpana vuorikiipeilystä: kun vuorikiipeilyssä kiivetään kilometrien korkuisille vuorille, niin boulderit ovat vain muutaman metrin korkuisia eikä crahspadia sekä spottaavaa kaveria kummempaa varmistusta tarvita. Helppoa se ei silti ole: Krakauer’n mukaan Mt.Everestin huippu on ennemmin useimpien kiipeilijöiden mahdollisuuksien rajoissa kuin Gillin vaikeimmat boulderit.

Chamonix’ta Krakauer kuvaa muun muassa ilmaisuilla "death sport capital of the world" (tuon täytyy viitata paraglidingiin ja muihin reikäpäisiin juttuihin, ei vuorikiipeilyyn…) ja "the hippest mountain community on the Continent, maybe the entire planet". Voidaan sanoa, että vuorikiipeily keksittiin Chamonix’ssa, kun Michel-Gabriel Paccard nousi ensimmäistä kertaa Mont Blancille elokuun 8.päivänä vuonna 1786. Nykyisin Blancille kiipeää vuosittain lähes 6000 ihmistä.

Kun on lukenut Krakauer’n jutun, on luultavasti lähes välttämätöntä vierailla myös pääkadulla – joka, kuinka ollakaan, on nimeltään rue Paccard – sijaitsevassa baarissa Le Choucas.