Jälkilöylyjä

Voidaan katsoa, että tavoite saavutettiin, kun yksi retkueen jäsenistä pääsi 4811 metriin. Tietysti hieman harmittaa, että itseltäni jäi vajaat 500 metriä puuttumaan. Aina voi spekuloida, olisinko päässyt huipulle hieman toisenlaisella valmistautumisella tai siinä tapauksessa, että olisimme kulkeneet alun perin suunniteltua kevyempää reittiä kautta emmmekä nousseet jyrkkää rinnettä Dome du Gouterin kautta.

Valmistautumisen olisi voinut ottaa vakavamminkin. Ajattelin etukäteen, että jos vain sää sallii ja ohueen ilmaan sopeutuu (nämä asiat tuntuivatkin olevan kunnossa), niin kyllä huipulle ajan kanssa pääsee, riittävän hitaalla askelella. Jossain vaiheessa askel kävi kuitenkin väistämättä niin lyhyeksi ja harvaksi, että mikään järkevä aika ei olisi riittänyt topille nousemiseen. Ennen sitä suklaapatukat ja vesi olisivat loppuneet ja lento olisi lähtenyt.

Aika pian mielessäni heräsi tietysti kysymys, yritänkö uudelleen, ja tämän kysymyksen myös moni muu on tänään ehtinyt esittää. Mahdollisesti ja aika todennäköisestikin joskus yritän, mutta luultavasti en suksilla kuljettavaa reittiä. Tai ainakin ensin pitäisi opetella liikkumaan suksilla kunnolla myös alamäkeen. Blancilta alas laskeminen reisilihakset hyytelönä raskaassa nuoskalumessa on hieman toista kuin tämän talven kaksi muuta laskettelupäivää Himoksella ja Vihdissä. Aiheesta pari sanaa myös Kain jutussa "Ohi on!" ja sen kommentissa.

Blancin nousu oli tietysti Chamonix'n matkan tärkein tavoite, mutta ei missään tapauksessa ainoa. Reissu kokonaisuutena oli mielestäni varsin onnistunut ja monia mielenkiintoisia kokemuksia kertyi, kuten Couloir des Poubelles'n kiipeäminen, jonka yhteydessä pääsi, vai pitäisikö sanoa "joutui", ensimmäistä kertaa itse käyttämään monia varmistustekniikoita. Hieman huvittavaa tässä oli se, että tarkoitus oli "oikaista" helpolta näyttävän rännin kautta ja samalla kokeilla jääruuveja ja joitakin muita välineitä vain harjoitusmielessä. Reitti osoittautui kuitenkin sellaiseksi, että kyseessä ei enää ollut ihan pelkkä treenaus. Onneksi kahdesta pahimmasta päästä olevasta kohdasta löytyi pultti kalliosta kuin tilauksesta, eikä tarvinnut miettiä, mihin ankkurin varmistamista varten voi tehdä.

Miinuspuolena todettakoon, että valitettavasti Le Choucas oli sesongin päätyttyä suljettu, emmekä siltä osin päässeet Krakauer'n Eiger Dreamsin tunnelmiin, kuten aiemmassa blogitekstissäni Chamonix hieman suunnittelin. Aina ei voi voittaa.