Ensimmäinen aamulenkki takana sitten inttiaikojen!!! Ja kyllä, se on edelleen yhtä epäluonnollisen tuntuista ja tuskaista toimintaa. Muutenkin alkaa olla pientä turnausväsymystä ilmassa. Puolitoista viikkoa treeniä ilman lepopäivää. Näinhän siinä käy, kun innostuu hieman jostain: homma lähtee samantien lapasesta. Keho käy jatkuvasti kierroksilla ja unet ovat jääneet turhan vähälle. Pitänee hieman rauhoittaa tahtia, mutta näillä näkymin se onnistuu aikaisintaan vasta ensi sunnuntaina, jolloin koko päivä kuluu siirtyessä takaisin Lyngenistä Helsinkiin. Sitä ennen siis luvassa reippailua ulkoilmassa hienoissa maisemissa. Laitetaan kuvaa ja selostusta tänne tulemaan, mikäli Norskien 3G-yhteydet pelittää.
Post-lenkkipaino 87 kg. Nyt aamupalaksi pari mukia ravitsevaa energiatonta kolajuomaa - nimeltä mainisematonta brändiä - ja siirtyminen vappuasukaupoille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meikäläinen ehtii näköjään vain kommentoimaan toisten juttuja.
VastaaPoistaAamulenkillä kävin minäkin tänään, vain puolen tunnin lenkki Katajanokan päähän ja takaisin Krunaan. Eilen oli lepopäivä, mutta muuten treenauksen määrä on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Silti olen myöhässä harjoittelussani. Hieman lohduttaa kaverin, kokeneen vuorikiipeilijän, äskeinen meili: hänen mukaansa kunnolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä akklimatisaation kanssa - paitsi se, että hyväkuntoinen nousee helposti liian nopeasti liian ylös ja joutuu sen takia vaikeuksiin... ;) No, tietysti kunnosta on sitten muuta hyötyä, kun vuorelle kivutaan parinkymmenen kilon repun kanssa.
Näin se on, hyvällä kunnolla hommasta nauttii enemmän (jos vaan malttaa hellittää tahtia ja katsella hieman ympärilleen).
VastaaPoista