gimme sumthing for da pain...

Ja "pain" ei oo tässä ranskaa ja tarkota leipää, vaan sitä henkistä tuskaa ja epäilystä. "Sitä saa mitä tilaa", enimmäkseen. Tilasin kuntoa ja olen mielestäni tehnyt myös sen eteen jotain. Ja se toimii. Kuten jo aiemmin vihjailtu, kunto on selkeästi parantunut.
En kuitenkaan tilannut elämääni hallitsevaa projektia ja silti tässä kirjoittelen blogia keskellä yötä junassa Kolaria kohti. Hmm... kumpi ajaa, blogi vai itse projekti? Mielessä pitäisi olla tämänhetkinen reissu Lyngeniin, jossa tänäkin talvena/keväänä on kuollut ihmisiä vyöryihin ja kiipeilyonnettomuuksiin. En vain jostain systä osaa pitää Norjaa yhtä "vaarallisena" paikkana kuin Alppeja, vaikka korkeuserot ja oloshteet muutenkin ovat samaa luokkaa. "My bad", ja toivon todella, ettei kukaan ryhmästämme päädy iltapäivälehtien sivuille (missään yhteydessä).

Olen siis käynyt ennenkin Blancilla, miksi siis jännittää?Ehkä siksi, että tällä kertaa aie on ensi kertaa julkistettu etukäteen ja vielä blogissa, periaatteessa kaikkien nähtävillä. Lisäksi olen houkutellut mukaan kaksi henkilöä, joiden kanssa en ennen ole ollut vuorilla ja koen jokinlaista "matkanjärjestäjän" vastuuta, vaikka riskit ja nimenomaan riskit, onkin käyty läpi moneen kertaan osallistujien kesken. Aiempi ensimmäinen visiitti (ei päästy huipulle) ko. vuorelle on ollut hyvin etukäteen suunniteltu ja oppaiden kanssa toteutettu, pari viimeisintä enemmän/vähemmän ex-tempore, hiihtoreissujen ohessa.

Tämä ei siis ole disclaimer. Tiedän kiipeilykaverieni suhtautuvan asiaan sen vaatimalla vakavuudella, vaikka oma lähestymistapani onkin välillä jotain (oletetun teekkari)huumorin ja korkealentoisuuden väliltä.
"Selvä!", totes Kummelin roolihahmotkin, kun putket olis pitäny asentaa kattoon (ja nee nääs oli laittannu nee lattiaa)...