Ketterästi kuin...dahu?

87,5 kg, löysin oikotien, "korkeanpaikanleiri" toimii useammallakin tavalla ja nopeammin kuin odotettu. No tätähän tää on vuorellakin, nestehukkaa. Olo ei kuitenkaan ole ihan yhtä ketterä kuin vuorivuohella, vaan pikemminkin fiilis kuin legendaarisella dahulla. Joidenkin mielestä kyseinen eläin on pelkkä myytti, mutta kaverini vannovat nähneensä kyseisen eläimen extreme-heimon jäsenen Val d'Iseren rinteillä vuonna 1998. Noitahan metsästetään (sukupuuton partaalle) seuraavasti; pahaa-aavistamaton eläin on kaikessa rauhassa kaltevalla vuoriniityllä (jyrkänteen yläpuolella) syömässä luonnollista ravintoansa, vuoriheinää ja edelweisseja. Metsästäjä lähestyy eläintä takaa ja päästyään sopivalle etäisyydelle (n.50m, lähemmäksi ne eivät raportoidusti ihmistä milloinkaan ole päästäneet) viheltää, jolloin dahu kääntyy vihellyksen suuntaan ja loput älykäs lukijakuntamme osaakin jo päätellä itse. Dahuja on kahta pääheimoa (kuten ruuveja), vasemmalle kiertäviä ja oikealle kiertäviä. Ne voivat lisääntyä tietyissä olosuhteissa keskenään, mutta eivät ole lisääntymiskykyisiä toisessa polvessa. Asiasta kiistellään, johtuuko tämä vain "sekajalkaisuuden" tuomasta epätasapainosta, joka johtaa ennenaikaisen kuolemaan vai geenien yhteensopimattomuudesta (vrt. muuli). Lisäksi tavataan eri kaltevuuksiin sopeutuneita yksilöitä. Tietämykseni tästä eläimestä rajoittuu tähän, mutta Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy kyllä lisätietoa hakusanalla dahu.