Joo. Jos oikein positiivisesti halutaan lamasta ajatella, niin se avaa henkilökohtaisella tasolla mahdollisuuksia lisääntyneen vapaa-ajan myötä, mikäli talous on jotakuinkin kunnossa. Lomautuslappu siis lätkähti käteen. Ei mitenkään odottamatonta. Itseasiassa odottelin sitä jo talvella ja kuvittelin viettäväni ainakin yhden ylimääräisen viikon Alpeilla lasketellen. Talvihan oli lähes täydellinen suurimmassa osassa Alppeja ja suoraan sanoen harmitti, kun lomautusta ei tullutkaan. No nyt tuli ja suunnitelma oli jotakuinkin valmiina päässä vain toteutusta vailla.
Olen käynyt Blancilla pari kertaa aikaisemmin, mutta hieman on jäänyt vaivaamaan, etten ole kiivennyt Chamonix'sta asti omin voimin, vaan aloittanut hissinousulla Plan de l'Aiguillelle, eli Midin hissin väliasemalle. No nyt olisi tilaisuus - aikaa ja rahaakin - korjata tilanne, mutta jotain muuta tarpeellista puuttui; kavereita. Ehkä kuntoakin voisi olla hieman enemmän ja painoa vastaavasti vähemmän. Jälkimmäiset hoitunevat pienellä henkilökohtaisella kärsimyksellä ja päättäväisyydellä, mutta yksin kiipeäminen hieman epäilyttää tällä kokemuksella (tai sen puutteella). Verkot vesille siis ja kyselyä kavereille ja nettiin, josko kohtalotovereita löytyisi. Ja kas, en olekaan ainoa sekopää tällä pallolla, tai edes Suomessa.
Nyt ollaankin sitten jo siinä pisteessä, että lennot ja majoitukset on varattu ja meitä on kolme lähdössä kiipeämään Blancille Les Grands Muletsin reittiä toukokuun 2009 lopulla. Yksi ennestään tuttu kaveri ja toinen uudempi tuttavuus. Herrat jakanevat jatkossa myös ajatuksiaan tässä blogissa. Ryhmä on toisaalta sekalainen seurakunta hiihto- ja kiipeilykokemuksensa puolesta, mutta yhdistäviäkin tekijöitä löytyy. Kaikki ovat 30+ heppuja, joita ilmiselvästi vuoret ja luonnossa liikuskelu kiinostaa ja seikkailumieltä löytyy sen verran, että haetaan rohkeasti uusia polkuja.
Meikäläisen vuoristotaustat ovat vahvasti alamäkipuolella ja konevoimaa on enimmäkseen käytetty ylöspäin siirtymiseen. Kiipeily korkeammilla vuorilla ja itsensä fyysinen rääkkääminen/testaaminen kuitenkin kiehtoo. Haasteena on lähinnä ajan löytäminen akklimatisoitumista ja/tai pitkää lähestymismarssia vaativille kiipeilyreissuille. Tästä syystä siis suunnitelmissa Blanc ja hieman rankempi versio Muletsin reitistä, siis kahdessa päivässä kirkolta toppiin ja takaisin omin voimin. Mikäli huiputus onnistuu, voi olla että oluenhimo riistäytyy lapasesta ja joudun palatessa ottamaan hissin alas Planilta ;o)
Toivotaan, että säät suosii eikä mitään tipu - railoon tai niskaan. Loput on sitten itsestä kiinni, paitsi ehkä akklimatisoituminen, joka muutaman päivän mittaisena saattaa jäädä hieman vajaaksi.
Tällä pohjustuksella mennään. Jatkossa kirjoittelen enemmän matkapäiväkirjamaisesti. Vähemmän taustaa ja selityksiä, enemmän ajankohtaista reissuun liittyvää mitä mieleen juolahtaa, lähinnä itselleni myöhemmin luettavaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti