keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Noususta ja laskusta

Eilen koko retkikunta kokoontui ensimmäistä kertaa suunnittelemaan edessä olevaa ekspeditiota muutenkin kuin sähköisillä viestimillä. Käytiin läpi tarvittavia varusteita, katsottiin, mitä jo omistetaan, mitä lainataan, mitä vuokrataan ja mitä ostetaan. Ostettavat varusteet hankitaan luultavasti pääasiassa Chamonix'ssa, sillä hinnat siellä ovat edullisempia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tähtitieteellisiä lisäinvestointeja varustepuoleen ei tarvitse tehdä, mutta lopullinen tarve riippuu hieman myös siitä, millaisia reittejä päätämme kiivetä ennen varsinaista nousua.

Suunnittelupalaverissa paljastui hajontaa fiiliksissä: kun ainakin Kaita jännittää (tai tuo nyt on väärä sana, eihän karaistunut vuorikiipeilijä jännitä, mutta käytetään nyt tuota ilmausta paremman puutteessa) lähinnä nousu, niin minua pelottaa (jälleen: ei tietenkään pelota, mutta...) enemmän lasku. Omalla pelkästään Suomessa, lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa, hankitulla laskettelukokemuksellani hieman arveluttaa (tämä on oikea sana!) tehdä ensimmäinen tutustuminen offarilaskuun Alppien korkeimmalla vuorella, parinkymmenen kilon reppu selässä ja jalat hyytelönä kiipeilyn jälkeen. Nettisivut ja Kai tietävät kuitenkin kertoa, että lasku on enimmäkseen melko loiva ja teknisesti helppo, joten kai se sitten sujuu...

Suurin osa kiipeilyonnettomuuksista kuulemma tapahtuu laskeutumisvaiheessa, useimmilla reiteillä toki jotenkin muuten kuin suksilla. Kun kiipeilijät ovat väsyneitä ja varsinainen tavoite, huiputus, on saavutettu, keskittyminen helposti herpaantuu ja onnettomuusriski kasvaa. Pitää muistaa, että huipulle tultaessa vasta puolet matkasta on tehty - Blancilla tosin ajassa mitattuna noin 90%, kun lasku tapahtuu suksilla.

Näinhän se taitaa olla muutenkin ihmiselämässä: alamäet ovat riskialttiimpia ja pitkän nousukauden jälkeen alas saatetaan tulla hyvin nopeasti...

No, suurimmat fyysiset haasteet liittynevät kuitenkin nousuvaiheeseen. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin korkeaan ilmaan pystyy sopeutumaan, kun tähän mennessä en ole käynyt ylempänä kuin noin 2500 metrissä Teidellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti