Lenkki oli muuten hyvä, mutta rengasrikkoja oli harvinaisen paljon. Innostuimme ilmeisesti laskemaan liian kovaa.
Nyt siis totutellaan heikkoon happeen täällä korkeuksissa, sanotaanko vaikka 4500 metrissä: toisin sanoen Cosmiques'n korkeus 3613 m + viinin ja siiderin vaikutus. Akklimatisaatio etenee omalta osaltani paljon paremmin kuin Midin hississä eilen, sillä nyt tuntuu suunnilleen samalta kuin merenpinnan tasolla, hengitys on vain hieman tiheämpi. Ei valittamista. Toivottavasti kotiväkikin jaksaa...
Erään määritelmän mukaan ihmisarvoisessa elämässä ihmisen perusoikeudet toteutuvat niin, että hänellä on mahdollisuus hyvään elämään.
VastaaPoistaJos Arin ihmisarvoinen elämä löytyy sieltä, niin suosittelen jäämistä sinne. Miksi ihmeessä maksaa asumisesta Helsingin keskustassa, jos eläminen siellä ei ole edes ihmisarvoista? Todella säälittävää!!!
...Ari se sentään on Sanna selvästi kiinnostunut siitä, että kotonakin kaikki voi hyvin!...siitä Arille 10 pistettä!..itse lueskelen kuulumisia pääasiassa täältä...
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHieman ongelmia kommenttien lähettämisen kanssa…
VastaaPoistaIhmisarvoista elämää vielä tarkemmin mietittyäni yön unettomina hiljaisina tunteina, tulin siihen tulokseen, että Ari on suorastaan vapautettava tästä nykyisestä ihmisarvottomasta elämästä. Jos näin ei käy, kyseessähän on rikos ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta kohtaan!
Siksipä ajattelin pian lähestyvän 13-vuotis hääpäivän kunniaksi järjestää ” Vapauttakaa Ari ” kampanjan. Uskon saavani mukaan muutaman ihmisoikeuksista huolissaan olevan kansalaisjärjestön, kun kerron Arin traagisen tarinan. Kun vielä mainitsen valtavasta työnteonvaateesta, mikä hänellä on ollut ja vihjaan, että työnteko ei välttämättä ole osana Arin uutta ihmisarvoista elämää, niin eiköhän muutaman vasemmisto-älykönkin lähde ihan omalla naamallaan kampanjaan mukaan (näin Eurovaalien aikaan). Toki silloin täytynee unohtaa ihmisoikeusjulistuksen 29. artikla. (1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.) Keräys ja marssi kannattanee järjestää Pitkänsillan toiselle puolelle.
Alkoholilla näyttää myös kuvien ja tekstinkin perusteella olevan merkittävä rooli ihmisarvoisessa elämässä, joten ajattelin kysäistä, lähtisikö Johanna Tukiainen hyväntahdonlähettilääksi ihmisarvoisen elämän puolesta. – Näyttää samat asiat olevan lähellä sydäntä.
Niin, ja mitä minä itse tästä hyötyisin? Saisin varmasti hyvän mielen siitä, että olen onnistunut lahjoittamaan yhdelle pienelle ihmiselle tässä pahassa maailmassa kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen ihmisarvoisen elämän!
Aloin tässä illan pimetessä lasten nukkumaan menon jälkeen kirjoittamaan taas jotain todella rakentavaa kommenttia, mutta homma karkasi aivan käsistä; tuloksena oli kaksisivuinen essee vuorikiipeilystä, parisuhteesta, Kantin ja Nietzsche filosofiasta, nihilismistä sekä vapauden ja vastuun problematiikasta, johon vielä ripaus Steven Weinberg käsityksestä maailmankaikkeuden tarkoituksettomuutta (” Ihmiselämä on enemmän tai vähemmän koominen tulos sarjasta sattumanvaraisia tapahtumia" ) ja jotain pientä luonnon valinnassa. Siinä liikuttiinko jo niin syvissä vesissä, että sensuroin itse itseni:)
VastaaPoistaJotta ei aivan tyhjien käsin tästä lähdettäisi...
Olen pitkästä aikaa ehtynyt lukemaan runoja, kun jostain kumman syystä on pakko tulla töistä kotiin tarhan aukioloajan puitteissa ja leikkipuistossa on hyvää aikaa lukea. Niinpä ajattelinkin jakaa nämä hienot hetkeni runojen ihmeelliseen maailmaan teidän kanssanne Jaana Pajun (oikeasti sairaan hyviä runoja) runolla Sisyfoksen kivi.
” Niin kuin on syytä pelätä, että henki riistetään ja alistetaan
aineen palvelukseen, on syytä pelätä jokapäiväisiä rakkauksiaan,
sillä hiljaa kuin kuu nousee ja ruusu tuoksuu, kasvavat rakkaudet
- intohimoiset työt ja harrastukset - vaatteiksi ja askeliksi ja
osaksi verenkiertoa, ja sokeuttavat näkemästä muita uskontoja.
Mistä voi rummunsoittaja tietää, ettei hän pidä pirua sylissään?
Mistä voin tietää, ettei leipä, kynä kädessäni muutu käärmeeksi
ja kurista minua? Mistä voi kukaan tietää, ettei hänen elämänsä
työ ole tuulta ja hiekkaa ja kivet tiellä jumalten leikkiä?”
Tämä tuntui jotenkin niin sopivalta vuorikiipeilijöille.