Jännäkakka lahkeessa

Mistähän aloittaisi... Aiempien raporttien kommentit huomioiden toivottavasti oheinen kuva näyttää sen kurjemman puolen tästä reissusta. Kahdeksan tuntia jänniteltiin, värjöteltiin ja kivuttiin kurua, jonka piti toimia "oikopolkuna" Cosmiquesin majalta takaisin Aig. du Midille ja Chamonix'n turvaan. Oikaistiin "roskiksen" kautta eli Midiltä laskevaa Poubelle-kurua pitkin.

Otan syyt niskoilleni noista kuuluisista sanoista:"No eihän toi pahalta näytä, siitä voi laskeakin." Irtonainen lumi, kunnon varmistuspaikkojen puute/harvuus ja liian vähäinen määrä varmistuskamoja teki hommasta hieman oletettua haastavampaa ja niinpä noin 150 korkeuserometrin (yksi Himos) nousuun meni tunnin tai parin sijasta kokonainen (sopimuksenmukainen) työpäivä. Positiivista oli se, ettei kukaan ainakaan myöntänyt korkeuden vaikuttaneen suoritukseen. Samassa ajassa pitäisi nousta 1800 metriä Muletsin majalta Mont Blancin huipulle vielä ohuemmassa ilmassa. No kysymys ei ollutkaan kunnosta, vaan turvallisuudesta ja harjoittelusta.

Palatakseni kommentteihin; voi tietenkin olla, että olemme syöneet turhan paksusti ja nauttineet elämästä hieman enemän, sillä Cosmiquesin majalla kilpailimme Arin kanssa tasaveroisesti lihavimman (korkeimman painoindeksin omaavan) henkilön tittelistä ja muutenkin näissä hommissa harvoin tulee vastaan "rotevampia" ihmisiä.

Tänään sattui useampiakin "kiipeilyonnettomuuksia". Ensin Ari onnistui saamaan koipeensa verta vuotavan haavan jääraudoilla (tasamaalla tosin, joten kiipeilyonnettomuudesta puhuminen on kyseenalaistettavissa). Sitten minä sain kallioita halatessani kummankin käden rystyset auki. Arilla ja Janilla tunnottomuutta/nipistelyä sormissa, eli lieviä paleltumia. Ja kaikilla kolmella oli lisäksi ihon arkuutta polvien alueella nojailtuamme pitkittyneitä jaksoja lumihankeen kuorihousuissa, eli lieviä paleltumia.

Lienemme siis akklimatisoituneet ja karaisseet itseämme (syömisen ja "ryyppämisen" ym. muiden paheiden lisäksi) riittämiin varsinaista koitosta varten.