No niinpä niin. Olen itse enemmän laskija kuin kiipijä. Nyt sitten TAAS onpi olleet Suomi-Pekat viettämässä kauden "päättäjäisiä" Midin pohjoisseinällä ja muitakin laskuja on jopa dokumentoitu ja laskettu levitykseen juutuubissa. Yleensä itse varon jo askelta Midin kabiinista yläasemalle. En ole edes laskenyt ikinä Glacier Rondia tai Couloir Cosmiquesia, vaikka monta kertaa on ollut ohjelmassa.
Oma huiputusyritys tuntuu taas kovin vaarattomalta ja pikkupoikien hiekkalaatikolta, vaikkei sitä objektiivisten vaarojen puolesta todellakaan ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTässä äitienpäivän kunniaksi vähän työasioitakin pitää hoitaa (että lapset saavat makkaraa leivän päälle) ja lueskelin Sosiaali- ja terveysministeriön Työsuojeluosaston julkaisua riskin arvioinnista työpaikalla ensiviikolla asiaan liittyvää palaveria vartein. Seuraava ”jargon” on ko. julkaisusta:
VastaaPoista” Riskin hyvä hallinta perustuu kokonaisvaltaiseen arviointiin, joka johtaa jatkuvaan turvallisuustason parantamiseen. Turvallisuustason ylläpitäminen ja parantaminen vaatii jatkuvaa toiminnan seuraamista ja kehittämistä...
Rokka taisi puhui Tuntemattomassa sotilaassa kutakuinkin samasta asiasta jotenkin näin:
” Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan. Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on.”
Kumpi nyt sitten oli selvemmin ilmaistu, mutta miettikäähän näitä siellä vuorella;)